Johanna, Samuel ja Nico

Johanna, Samuel ja Nico
Johanna, Samuel ja Nico

Ratatie blogissa ihastellaan sisustusasioita, tehdään paljon käsillä ja annetaan vanhoille huonekaluille uusi elämä. Nico työkseen kunnostaa ja entisöi huonekaluja. Asumme maalla, noin tunnin matkan päästä Helsingistä, vanhassa pankkitalossa, jossa puuhaa riittää. Tervetuloa mukaan!

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Munapizza



Keliaakikolle tai diabeetikolle oiva pizza, johon tulee pohjaksi pelkästään 5 kananmunaa.
1. Keltuaiset ja valkuaiset erotellaan.
2. Valkuaiset vatkataan kovaksi vaahdoksi.
3. Keltuaiset sekoitetaan valkuaisvaahtoon varovasti, jotta rakenne ei kärsi.
4. Levitys uunipellille ja noin 10-15 minuutiksi 200 asteiseen uuniin. 5. Uunista pois ja täytteet päälle ja sitten vielä noin 15 minuutiksi uuniin niin, että juusto on ruskistunut hienosti.
Jep, semmonen pitsa, hyvää on ja valmistuu helposti.
Tehtiin eilen kaksi pellillistä 10 kanamunasta ja riitti hyvin 4 aikuiselle ja yhdelle lapselle. Ja tätä tehtiin, koska kahdella meillä diabetes ja teki pitsaa mieli. Ja vähän siksi, että mies yleensä häärää keittiössä, mutta nyt remonttikiireiden vuoksi ei ehtinyt. Niin ja siksi, että tämän mä osaan hyvin! Täytteeksi meillä tuli jauhelihaa, tomaattia, vuohenjuustoa, juustoa ja tomaattimurskaa. Lisukkeeksi salaattia ja päälle valkosipulioliiviöljyä. Kokeilkaa! Ei voi mennä pieleen:)



keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Abandoned

Siinä on vaan jotain kiehtovaa. Että jossain hylätyssä paikassa on joskus ollut elämää. Elämä on sieltä poistunut, mutta seinillä olisi monta tarinaa kerrottavana, jos osaisivat puhua.

Ja sit kun noihin hylättyihin paikkoihin paistaa hetken aurinko. Miten ihana yhdistelmä.

Jotenkin tosi paljon kiehtoo herättää henkiin jotain hylättyä.

Pyörittelen mielessä tunnelmia silloin, kun kaikki oli vielä ennallaan, juuri ennen hylätyksi tulemista ja hylätyn herättämistä uudelleen eloon. En osaa päättää tunnelmaa, miksei se voisi olla yhdistelmäkin.

Jotain myös samaan aikaan karua ja toisaalta kaunista. Ehkä vähän aavemaista, mutta juuri eloon herännyttä. Sopivasti prinsessa ruususen unta ja Liisa ihmemaassa tunnelmaa. Entistä aikaa nykyajassa. Ehdottomasti historian havinaa, unohtamatta tätä hetkeä.

Ja sit vielä vähän utopiaa, silinterihattuja lamppuina, ilmapalloja katossa, peilejä, henkiin herätettyjä huonekaluja, katettuja teekutsuja, lintuja ja höyheniä, miksei vähän kakkua ja kahvia? Ja ne lampaat. Olisko sitä siinä?

lauantai 18. helmikuuta 2017

Tänä päivänä

2017-1979=38. Piti oikein laskimella laskea. 38 vuotta sitten synnyin ja tänään siis täytin 38 vuotta. Sanoinko jo 38!! Oioi, muistan kun omat vanhemmat täytti 30, ja ajattelin, et ne on hirveän vanhoja ja ehkä kohta kuolevat. 

Ja nyt mä täytin 38. Vielä 10 vuotta sitten elin semmoisessa harhassa, että täällä ollaan aina. En muista, koska se tuli, mutta nykyään olen erittäin tietoinen siitä, että aina täällä ei tulla olemaan. Mutta siltikin. Mun mielestä elämä vaan paranee, kun ikää tulee lisää. Et jos se on nyt tälläista, en malta oottaa et oon 70:) Ehkä se on kuitenkin niin, et aina se sen hetkinen ikä on paras ikä. Aina se parhain ikä tähän mennessä.

Ja takaisin tähän päivään. Tänään sain päättää mitä tehtäisiin, koska oli mun päivä. En ole oikein koskaan viettänyt sen isommin omia synttäreitä, en jotenkaan tykkää olla huomion keskipisteenä. 30-vuotispäivää vietin muistaakseni kourallisen lähimpien ystävien kanssa. Ja tätä päivää vietettiin mun lempiukkojen kanssa ja missäs muualla kuin kirppareilla. Se oli mun toive.

Ensimmäistä kertaa käytiin tällä ihanalla kasarmialueella Hämeenlinnassa. Kiva paikka, suosittelen käymään. Paikka oli kaunis ja monia kivoja aarteita löytyi. Tykkään penkoa ja sitä täällä sai tehdä. Ja mun mielestä aika kohtuuhintaista.

Olen usein kävellessäni katsellut tuossa meidän tiellä noita liikennevalojen muotoa ja miettinyt, että semmoinen olis aika kiva löytää kotiinkin. Ja sieltähän se löytyi. Oma liikennevalo. Jotenkin sitä tarvii vielä tuunata, mut on jo tuollaisenakin hauska.

Illalla mun vanhemmat tuli vielä kahville. Nico nukuttaa Samuelia. Syön karkkia ja alan kohta katsomaan Voice of Finland. Elämä on hyvää. Näin 38-vuotiaanakin:)

tiistai 14. helmikuuta 2017

Viikonlopun touhuja

Ystävät Oulusta olivat kylässä ja laskettiin, että toisen kanssa olemme olleet ystäviä 20 vuotta, toisen kanssa 18 vuotta. Melko kauan siis<3

Täällä on leikitty ainakin ravintolaa, pankkia ja suomen kauneinta kotia. Käyty katsomassa hevosia ja harmiteltu, kun ne eivät olleetkaan paikalla. Ollaan naurettu ja vähän itketty, kuten asiaan kuuluu.

Olen kiitollinen kaikista ystävistäni, niin vanhoista kuin uusista ja niistäkin, jotka eivät enää ole aktiivisesti elämässäni. Jokainen ystävä on jättänyt jälkensä ja muovannut osaltaan minua siksi kuka olen.

Hyvää ystävänpäivää<3

torstai 9. helmikuuta 2017

Aurinkoisena päivänä

Olen selkeästi herännyt talviunesta. Tämä aamusta alkava auringonpaiste on tehnyt ihmeitä. Luovuus on herännyt. Näkee kaikkea kaunista, jota haluaa kuvata.

Hyvää yötä<3