Johanna, Samuel ja Nico

Johanna, Samuel ja Nico
Johanna, Samuel ja Nico

Ratatie blogissa ihastellaan sisustusasioita, tehdään paljon käsillä ja annetaan vanhoille huonekaluille uusi elämä. Nico työkseen kunnostaa ja entisöi huonekaluja. Asumme maalla, noin tunnin matkan päästä Helsingistä, vanhassa pankkitalossa, jossa puuhaa riittää. Tervetuloa mukaan!

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Lahjoja vuodelle 2017

Tämä on perinteisesti aikaa, jolloin pohditaan kuluvaa vuotta ja mietitään miten tehdä ensi vuodesta(eli tästä) vielä parempi.(oon tosin jo vähän myöhässä, koska vuosi vaihtui jo). Kaikki kuitenkin tuntuu tehneen tätä ja tässä myös omat ajatukseni ovat osaltaan olleet.

Olen törmännyt onnellisuustehtävään:
”1. Tee lista asioista, joista tulet iloiseksi ja onnelliseksi.
2. Tee lista asioista, joita teet päivittäin.
3. Vertaa listoja.
4. Sovita listat yhteen. ”
-Hidasta elämää, instagram

Huomasin, ettei elämässäni ole asioita, joita en haluaisi siinä olevan. Okei, no siivous ei ole lempipuuhaa, mutta onhan sen jälkeen ihanaa, kun on koti siisti ja on itse siivonnut omilla pikku kätösillä. Tunnelma saattaa olla hieman kireä aloittaessa, mutta tasaantuu siitä ja joskus jopa nautin, kun näen kätteni jäljen heti.

Olen jo vajaa kaksi vuotta sitten vähentänyt reilusti työntekoa. Joskus luulin, etten ole oikealla alalla, mutta oikeesti tein vain aivan liikaa töitä, niin että elämä suurelta osin täyttyi siitä. Tässä olen siis jo tehnyt parannuksen ja täytyy sanoa, että niinä aamuina, kun lähden töihin, lähden sinne erittäin mielelläni ja sinne ajaessani ja kuunnellessani radiota, tunnen kiitollisuutta. Työnteon suhde on siis tasapainossa.

Kaikkien asioiden suhteen en kuitenkaan ole aivan tyytyväinen. Vietän paljon aikaa Samuelin kanssa ja niin haluankin, koska aika on lyhyt, kun hän edes haluaa olla äitinsä kanssa. Kaipaan kuitenkin enemmän sitä, että tekisimme asioita yhdessä ja minähän olen oikeastaan ainoa, joka tähän pystyy vaikuttamaan. Käymme kahdessa kerhossa ja muskarissa, enempää en varsinaisia harrastuksia meille halua. Mutta enemmän sosialisointia, kyläilyjä, ulkoiluja, käyntejä eri paikoissa, yhdessä puuhastelua kaipaisin. Enkä pistäisi ollenkaan pahitteeksi, vaikka olisi enemmän ystäviä ja kyläilypaikkoja. Sitä toivon ja omalta osaltani aion toimia siihen suuntaan.

Ylipäätään ihmiset, ystävät, sukulaiset, tuttavat, ja kaikenlaiset kohtaamiset, joissa tulee hyväksytyksi semmoisena kuin on, ovat onnellisuutta ja iloa tuottavia asioita ja niitä voi aina olla enemmän.

Tämän löysin Millan blogista, kun taivaalta sataa valkoisia hiutaleita:
Mitä hän sanoisi itselleen vuodelle 2017.

"Rakasta itseäsi.
Lähde ulos, sillä elämä ei tule hakemaan sinua.
Hymyile enemmän.
Nuku tarpeeksi.
Ole rohkea.
Päästä irti siitä, mikä satuttaa sinua.
Sano läheisillesi, että välität.

Kurkota tähtiin. Usko. Luota. Rakasta"


Just noin. Samoin haluan sanoa itselleni ja että jos tämä kolahti sinuun, niin sanoa sinunkin sanovasi itsellesi.

Minulle erityisesti kuvista inspiroituvana, on instagram, pinterest ja blogit ne, joissa vietän suhteessa paljon aikaa. Mutta täytyy sanoa, että vietän niissä liikaa aikaa. Se on pois sitten muista asioista. Tässä suhteessa haluan tehdä parannuksen, eli käyttää vähemmän sitä aikaa siellä, silloin, kun on minun omaa aikaani. En missään nimessä kokonaan lopettaa, vaan ainoastaan vähentää.

Tämä blogi ja kaikki siihen liittyvä tuo minulle mielihyvää. Valokuvaus. Se, että kiinnittää huomiota entistä enemmän kauniisiin ja hyviin asioihin. Ja se, että kun asioita selventää kuvin ja joskus sanoin, selkiytyy oma mieli, visio ja tunteet saa kuvia ja joskus niitä sanojakin. Ei aina, koska usein sanat ei vaan pysty tavoittamaan tarpeeksi hyvin. Ne ei aina riitä ja varmaan silloin kaikki luovemmat jutut puhdistaa sisintä parhaiten. Tähän haluaisin enemmän aikaani käyttää.

Maalaamiseen olen hommannut välineet, tyhjiä tauluja on ja huone tälle touhulle, mutta ei. En ole saanut aikaiseksi. Uskon, että nauttisin tästä. Aluksi varmasti harmittaisi, etten saisi aikaiseksi sitä, mitä mahdollisesti haluaisin. Mutta varmasti se tuska olisi kuitenkin, kokonaisuus huomioiden (mitä sillä olisi mahdollista antaa), niin pientä.

Liikunta on jäänyt naurettavan vähäiselle. Ei muka ole aikaa. Hohhoijaa. Mikä tekosyy.

Metsät. Niitä enemmän. Kävelylenkkejä. Metsissä on jotain taianomaista, niissä haluaisin myös kuvata enemmän.

Asiat on jo aika hyvin. Kiitollinen olen paljosta, erityisesti kaikista ihmisistä elämässäni<3

Eli vuodelle 2017 en tehnyt mitään lupauksia, mutta aion antaa itselleni lahjoja:

-Liikunnan ilon
-Pukeutuimisen; aioin vihdoin alkaa panostaa pukeutumiseen;) (jos tämä ei meinaa toteutua, saa huomauttaa, että mitkäs rytkyt sulla taas on päällä)
-Myötätunnon; sekä itseäni, että muita kohtaan(täytyy vaan harjoittaa ja yrittää olla myötätuntoinen silloinkin, kun ei osaa olla myötätuntoinen, ainakin siinä kohtaa sit itseä kohtaan) Ja uskon, että mitä paremmin pystyy olla myötätuntoinen itseä kohtaan, sitä paremmin myös muita kohtaan.
-Kiitollisuuden; kiitän iltaisin asioista, joita elämä on minulle suonut
-Paljon halauksia ja pusuja
-Naurua ja huumoria
-Ystävien tapaamisia
-Maalaamista
-Metsälenkkejä

Ihanaa vuoden ensimmäistä päivää ja onnea vuodelle 2017!<3

P.S. Mitä lahjoja sinä annat itsellesi..?