Johanna, Samuel ja Nico

Johanna, Samuel ja Nico
Johanna, Samuel ja Nico

Ratatie blogissa ihastellaan sisustusasioita, tehdään paljon käsillä ja annetaan vanhoille huonekaluille uusi elämä. Nico työkseen kunnostaa ja entisöi huonekaluja. Asumme maalla, noin tunnin matkan päästä Helsingistä, vanhassa pankkitalossa, jossa puuhaa riittää. Tervetuloa mukaan!

perjantai 18. elokuuta 2017

Pankkiholvin uusi elämä

Talomme on toiminut pankkina 1930 -50-luvulle, mistä jäänteenä pieni pankkiholvi ja hyvin jämerä ovi. Halusimme tuoda oven esille, koska se oli peitetty muutamalla (oiskohan ollut 14 :) ) maalikerroksella vuosien saatossa. Lähtökohtana oli tutkia mitä ovi on syönyt ja joko palauttaa alkuperäinen oletettu puuootrauskuosi tai maalata mattamustaksi ja koristemaalata. Kumpikaan ei toteutunut, vaan päädyimme putsaamaan ns. mustan raudan kiiltäväksi. Homma vähän lisääntyi mutta lopputuloksesta tuli täydellinen.

pankkiholvi

Pari päällimäistä kerrosta olivat telattua seinämaalia, jotka lähti helposti maalinpoistoaineella ja kaapimalla. Alempana tuli todella tiukassa olevia maaleja ja tutkin pieneltä alueelta kerros kerrokselta pohjalle saakka. Ootrauskerroksen otin muutamasta muustakin kohdasta esille ja se ei ollut pelastettavissa päädyin poistamaan kaiken.

Kun musta rautapinta oli kokonaan esillä niin päätös tasoittaako vai rälläköikö. Rälläkkä voitti ja voi sitä rautapölyn määrää.

koristemaalaus

Visuaalisesti haimme vanhan vanhaa fiilistä ja koristemaalasin kullalla reunukset, kulmaornamentit ja teksin "You Are Safe Here" vanhanaikaisella fontilla. Reunaviivat maalasin teippaamaalla ja muihin tein sabloonit.

Myös lukon koriste susi ja kahva saivat perusteellisen sitruunahappokylvyn.

Oli mielenkiintoinen ja hauska projekti :)

perjantai 11. elokuuta 2017

Jotain kivaa alkamassa

Erilaisia kuvia. Uusia ja vanhoja. Tulevaan valmistautumista. Kutkuttavaa jännitystä. Inspiroitumista. Semmosta, kun välillä muistaa mitä on tulossa, alkaa hymyillyttämään. Tulee onnen tunne, ehkä vähän semmonen ”voiko tää olla totta”-fiilis. Ja sitten myös mausteena pientä pelkoa; tuleeko musta hyvä, opinko tai menetänkö luovuuden, kun tulee enemmän tietoa, ”sääntöjä”. Alanko vaatia itseltäni liikaa, menetänkö sitä kautta inspiraation.

Mutta toisaalta. ”the only photographer you should compare yourself to is the one you used to be” Jonkin verran jo nyt pelkästään kuvia ottamalla olen kehittynyt parempaan.

Tämä kuva on otettu melkein tasan vuosi sitten, enkä pysty ottamaan kunniaa tästä itselleni ;)

”What I like about photographs is that they capture a moment that`s gone forever, impossible to reproduce.”
-Karl Lagerfeld

Tämä kuva on otettu 3 vuotta sitten muutama tunti sen jälkeen, kun olen jälleen tehnyt testin, joka näyttää jälleen tyhmää yhtä viivaa. Kuukaudesta toiseen. Eikö tää koskaan lopu? Muistan sen pettymyksen, epätoivon, surun, tyhjyyden ja merkityksettömyyden. Mutta silti mä/me näytetään ihan onnellisilta.

”This is what I like about photographs. They`re proof that once, even if just for a heartbeat, everything was perfect.”

”photography is an art of observation. It has little to do with the things you see and everything to do with the way you see them.”
-Elliot Erwitt

”Birth certificates show that you were born. Death certificates show that you died. Photographs show that you really lived.”
-The Shoppe Desingns

Ylipäätään valokuvauksessa kiinnostaa jollain laillla historia ja se, että valokuvista jää jälki tähän maailmaan. Pienet hetket tallentuu ikuisesti. Ihmiset. Ja se sen hetkinen maailma.

”Photograph each day so we can live forever. <3”
-Explore My World

Ja tää on musta paras:

”The camera is an instrument that teaches people how to SEE without a camera”
-Dorothea Lange

”Money can´t buy you happiness, but it can buy you camera gear. And that`s pretty much the same thing."

Mulla on ollut tässä aikaa miettiä. Olen käynyt läpi vanhoja kuvia ja kuten huomaat, olen lueskellut valokuvaamiseen liittyen ajatuksia. Joita olen sitten täällä pureskellut. Siten valmistautunut tulevaan. Ja voi hitsi, miten onnellinen olen jo pelkästään noiden kuvien selaamisesta. Tuntuu siltä, että olen aika onnekas<3 On elämässä ihania ihmisiä ja onnellisia hetkiä.

Jos et vielä arvannut mihin tämä kaikki liittyy, niin olen aloittamassa valokuvausopinnot. Huhhuh. Nyt se on kirjoitettu tähän. Vähän jännittää. Mutta loppupeleissä sillain hyvällä tavalla. Kutkuttavalla ja vähän pelottavalla. Mutta eikö aina kaikkeen tärkeään uuteen liity vähän pelkoa. Muuten se ei olis niin kutkuttavaakaan.

Ihanaa viikonloppua!<3 Mä olen lähdössä ystävän kanssa Tallinnaan viikonloppuna, sekin on aika jännää. Hih.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Matka jatkuu kohti Fiskarsia

Fiskarsin antiikkipäivien ainoa löytö oli tämä peili, joka sekin meinasi jäädä sinne, kun ei oltu tajuttu varautua käteiseen. Kaivettiin kaikki taskut ja laukut ja saatiin kasaan hieman vajaa pyyntisumma, joka kelpasi peilin ystävällisille myyjille. Jee!

Ei meijän auto, mutta sopi niin hyvin tuohon maisemaan, että otin kuvan. Tunnelma Fiskarsissa oli letkeä, musiikkia soitettiin nurmikolla, ihmisiä vilisi ja kaunista katseltavaa riitti. Samuel nukkui onnellisesti koko Fiskarsin ajan ja heräili vasta kun jatkettiin matkaa kohti Tammisaarta.

Tammisaaressa mentiin ensimmäisenä syömään. Ja seuraavassa kuvassa molemmat miehet katselee merelle:)

Sit mahat täynnä leikkipuistoon, josta Samuelia ei olisi saanut millään pois. Ei vaikka olikin jätskiä tiedossa. Mutta täytyy kyllä myöntää, että harvinaisen kiva puisto oli omastakin mielestä. Lions park.

Tammisaari on viehättävä kaupunki, kauniine taloineen ja tunnelma on jotenkin suomenlinnamainen, idyllinen, merituulinen ja kotoisa.

Summa summarum; peräkärryä ei tarvittu ja sen kanssa oli erittäin hankala liikkua, parkkiin sai vain tosi kauas. Ens vuonna ehdottomasti uudelleen antiikkipäiville, silloin ilman peräkärryä (jos malttaa, kun ikäänhän ei tiedä;)) ja käteistä mukaan. Mielestämme hintataso oli Fiskarsissa kovempi, mutta varmaan riippuu mitä etsii. Tunnelman ja miljöön takia kannattaa lähteä ja onhan se aarrejahtifiilis kiva!

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Billnäs

Viime lauantaina pakattiin auto, otettiin peräkärry mukaan ja suunnattiin kohti Fiskarsin ja Billnäsin antiikkipäiviä. Ensimmäisenä valloittava Billnäs, joka oli niin kaunis ja idyllinen, että tämmöinen esteetikko ihastui täysin!

Ravintola ihanassa vanhassa rakennuksessa. Ja noi kukat, jotka kiipeävät tuota vanhan rakennuksen seinää!

Tämän rakennuksen vieressä etualalla oli seuraava ihanuus.

Ja täällä erityisesti kiinnosti Ranskasta tuotu antiikki, tunnelma oli myös juuri oikeanlainen, vähän hämyinen.

Erityisesti täältä jäi mieleen lasten upeat rautasängyt, joita ei muualla ole tullut vastaan, nuo oranssit rautatuolit sekä tuo pienen pojan pää. Yksi löytö tehtiin; iso kaasulamppu, joka lähti meidän matkaan.

Itse alueella oli paljon kojuja ja ihania vanhoja tavaroita. Mitään ei kuitenkaan täältä varsinaiselta alueelta lähtenyt mukaan, vaikkakin tämä seuraavissa kuvissa oleva hevonen jäi kyllä mieleen. Samaa hevosta olen nähnyt hylätyissä paikoissa, vanhoissa linnoissa. Ainakin pinterestistä löytyy upeita kuvia Henk van Rensbergen Abandoned places.

Tässä vaiheessa alkoi olla jo pienimmällä matkalaisella pientä väsymystä ilmassa, joten kuvailu jäi vähemmälle ja keskityttiin ”tehokkaaseen” katseluun, joka päättyi evästaukoon ennen seuraava kohdetta, Fiskarssia, josta kerron seuraavassa postauksessa.

Ensimmäinen kerta Billnäsissä kuten antiikkipäivilläkin. Ehdottomasti kannattaa lähteä jo sen tunnelman vuoksi. Estetiikkaa löytyy niin vanhoista tavaroista kuin maisemista, että rakennuksista. Tässä vielä muutamasta ihanasta talosta kuvia.

Nämä mahtavat portit johdattivat tähän ihanaan taloon.

Moimoi, seuraavassa lisää Fiskarssista ja pääteasemasta Tammisaaresta!

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Valokuvauskurssi

Kerroin viimeksi, että olen ilmoittautunut valokuvauskurssille. Nyt se on takana ja ajattelin jakaa muutamia kuvia sieltä. Kuvat eivät ole mitä parhaimpia, koska kamerani ei ole enää valovoimaisin, sisustus oli tumma ja kuvausajankohta myöhäinen… Mutta itse kurssi oli tosi hyvä! Ja inspiroiva. Tuli semmoinen olo, että haluaa oppia lisää!

Valokuvauskurssi järjestettiin Destinystoressa; kaupassa jonka löysin viime Helsingin reissulla ohikulkumatkalla. Reissun jälkeen aloin seuraamaan instagramissa kyseistä putiikkia, jossa sitten mainostettiin itse kurssia. Kurssin vetäjänä toimi Frida Visualaddictista, jonka blogia seuraan ja jonka kuvista erityisesti pidän. Eihän sitä sitten voinut olla menemättä.

Tuli se semmoinen jännä tunne taas, että elämä on seikkailu ja että kannattaa tarttua asioihin. Niihin, jotka kutkuttaa. Eikä vaan ohittaa. Että ehkä joskus.

Itselläni on mielessä yksi tosi kutkuttava juttu, johon haluaisin tarttua.. Pelko yrittää sanoa, että kannattaakohan, onkohan susta siihen. Mutta samaan aikaan se vaan kiinnostaa niin paljon, että aion tarttua siihen! Kerron myöhemmin kuinka siinä käy.

Mukavaa kesäpäivää<3 Kuullaan pian!