Johanna, Samuel ja Nico

Johanna, Samuel ja Nico
Johanna, Samuel ja Nico

Ratatie blogissa ihastellaan sisustusasioita, tehdään paljon käsillä ja annetaan vanhoille huonekaluille uusi elämä. Nico työkseen kunnostaa ja entisöi huonekaluja. Asumme maalla, noin tunnin matkan päästä Helsingistä, vanhassa pankkitalossa, jossa puuhaa riittää. Tervetuloa mukaan!

maanantai 9. lokakuuta 2017

Koulutehtäviä

Näin taas. Koulussa ollaan jälleen ja opiskellaan. On koulutehtäviä, jotka on mielessä vapaa-ajallakin. Viimeksi valmistuin helmikuussa 2015 ja päätin, että opiskelut olivat nyt sitten tässä. Ei enää ikinä. Olin opiskellut lähes taukoamatta 28 vuotta. Ihanaa, vihdoin vapaa! Voin vain elää tätä elämää! Ilman sitä, että aina on joku opintoihin liittyvä taustastressi; täytyy lukea, tehdä tehtävät, tenttiä ym, mitä näitä nyt on! No niin..en kai sitten vain osannut.

Hahaa, eli tässä sitä taas ollaan! Mutta nyt on kyllä niin kivaa, ettei voi valittaa. Vaikka jälleen "vapaa-aikaa" värittää semmoinen taustajyskytys, että niin on ne kotitehtävät, täytyisi myös opiskella, "aika menee hukkaan jos vain tässä otan rennosti”, niin täytyy sanoa, että en ole kyllä katunut valokuvausopintoihin lähtemistä.

Viime opintopäiviltä saimme yhdeksi kotitehtäväksi valita vanhan ajan valokuvaajan ottama omakuva ja tehdä siitä samaan henkeen omakuva. Viime viikonloppuna kurssikaverin kanssa lähdimme etsimiämme kuvia sitten toteuttamaan. Ihan alkuun tuskailin, kun en meinannut löytää kuvaa ja sittemmin niitä inspiroivia kuvia löytyi niin paljon, että kaikkia en ehdi toteuttamaan. Ylemmissä kuvissa harjoittelen alla olevaa kuvaajaa ja kuvaa.

"Vivian Maier (1926-2009) oli yhdysvaltalainen valokuvaaja, jonka valokuvat löydettiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Hän toimi lastenhoitajana ja syrjäänvetäytyvänä ei koskaan puhunut yksityiselämästään edes työnantajilleen, joiden luona asui. Sekä vapaa-aikanaan että viedessään lapsia retkille, hän kuvasi kohtaamiaan ihmisiä ja näkymiä. Tämän lisäksi hän usein jututti kuvaamiaan ihmisiä ja nauhoitti keskusteluja ääninauhurilla, jolloin hän usein käyttäytyi monilla eri tavoin, puhui erilaisilla korostuksilla ja käytti eri nimiä, tuskin koskaan oikeaa nimeäään."

Inspiroidun ihmisten tarinoista ja koska olen visuaalinen, niin tämä maailma tarjoaa molempia. Usein näissä kuvaussessioissa on myös sellaista seikkailun tuntua, lähteä jonnekin ja kuvaamisen lisäksi tapahtuu aina muitakin asioita. Esimerkiksi nyt kaverin kuvatessa oli hauska seurata viereiseltä seinältä ihmisten ilmeitä. Ihmiset toimi melko samalla lailla; alkuun uteliaina katsoivat mitä mielenkiintoista kaverini kuvaa ja kun huomasivat minut, käänsivät katseen ja jatkoivat matkaa. Tuli kahviteltua, syötyä ja höpöteltyä ja kaikesta tästä jäi vielä muistoksi kuvat. Mutta arvatenkaan kuvani ei vielä ole valmis, täytynee harjoitella vielä!<3

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Heippa keltainen!

Ja tervetuloa harmaus. Syksy. Tunnelmallisuus. Valaistus. Kynttilät. Keltaiset seinät olohuoneessa ovat saaneet tummanharmaan värin ylleen. Aina sitä jotenkin mietti, että keltainen ei ole meidän väri, mutta kun keltainen on niin iloinen, pirteä ja valoisa. Että mitä sitä nyt vaihtamaan. Että nautitaan nyt vaan, kun ei kuitenkaan koskaan itse tulisi valittua keltaista väriä.

Mutta. Kyllä se oli ihan liikaa. Ja eikä sille minkään voi jos on mieluummin se menninkäinen eikä päivänsäde. Heti tuli jotenkin rauhallisempi fiilis. Nyt tämä tuntuu meidän olohuoneelta.

Väri onnistui aika hyvin ensimmäisestä kerrasta, mutta pintaa muokattiin useamman kerran ennen kuin oltiin tyytyväisiä. Alkuun pinta oli meidän mielestä jotenkin liian siisti ja se kaipasi rosoisuutta. Rosoisuus loppujen lopuksi saatiin sekoittamalla maaliin seinätasoitetta ja pigmenttijauheita ja levitettiin leveällä lastalla seinään. Seinät ovat nyt siinäkin mielessä aika kivat, kun ne vaihtavat väriä valon mukaan.

Kuvia meidän keltaisesta olohuoneesta löytyy täältä.

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Tallinnassa

Mikäli olet Tallinnaan matkaamassa, käy ihmeessä Tai Bohissa syömässä! Ihanaa ruokaa ja mieletön sisustus. Ystäväni kuvasi sisustusta hullunkuriseksi ja sitä se olikin kaikkine erikoisuuksineen. Yhdistelmä Liisa ihmemaata, Peppi pitkätossua ja creepiä autiotalotunnelmaa. Näyttäviä huonekaluja ja värejä. Silmänruokaa kaikkialla.

Kuvilla ei ole muuten mitään tekemistä paikan kanssa. Se paikka vaan täytyy kokea itse ja totta puhuen, kuviin en saanut vangittua sitä kaikkea mitä se paikka oli.

Vanha Tallinna oli ihanan tunnelmallinen, samoin meidän vanha hotelli ja sen pikkuruinen huone. Siellä me kuunneltiin sadetta, ukkosta ja salamointia ja katseltiin sitä tosta pikkuruisesta ikkunasta.

Reissussa parasta oli, että kerrankin ehti höpöttää kunnolla. Ehti muodostua myös matkahuumoria, vaikka reissu oli lyhyt:) Se oli semmonen pikkunen makupala, että tänne kannattaa ehdottomasti tulla pian uudelleen<3

perjantai 18. elokuuta 2017

Pankkiholvin uusi elämä

Talomme on toiminut pankkina 1930 -50-luvulle, mistä jäänteenä pieni pankkiholvi ja hyvin jämerä ovi. Halusimme tuoda oven esille, koska se oli peitetty muutamalla (oiskohan ollut 14 :) ) maalikerroksella vuosien saatossa. Lähtökohtana oli tutkia mitä ovi on syönyt ja joko palauttaa alkuperäinen oletettu puuootrauskuosi tai maalata mattamustaksi ja koristemaalata. Kumpikaan ei toteutunut, vaan päädyimme putsaamaan ns. mustan raudan kiiltäväksi. Homma vähän lisääntyi mutta lopputuloksesta tuli täydellinen.

pankkiholvi

Pari päällimäistä kerrosta olivat telattua seinämaalia, jotka lähti helposti maalinpoistoaineella ja kaapimalla. Alempana tuli todella tiukassa olevia maaleja ja tutkin pieneltä alueelta kerros kerrokselta pohjalle saakka. Ootrauskerroksen otin muutamasta muustakin kohdasta esille ja se ei ollut pelastettavissa päädyin poistamaan kaiken.

Kun musta rautapinta oli kokonaan esillä niin päätös tasoittaako vai rälläköikö. Rälläkkä voitti ja voi sitä rautapölyn määrää.

koristemaalaus

Visuaalisesti haimme vanhan vanhaa fiilistä ja koristemaalasin kullalla reunukset, kulmaornamentit ja teksin "You Are Safe Here" vanhanaikaisella fontilla. Reunaviivat maalasin teippaamaalla ja muihin tein sabloonit.

Myös lukon koriste susi ja kahva saivat perusteellisen sitruunahappokylvyn.

Oli mielenkiintoinen ja hauska projekti :)

perjantai 11. elokuuta 2017

Jotain kivaa alkamassa

Erilaisia kuvia. Uusia ja vanhoja. Tulevaan valmistautumista. Kutkuttavaa jännitystä. Inspiroitumista. Semmosta, kun välillä muistaa mitä on tulossa, alkaa hymyillyttämään. Tulee onnen tunne, ehkä vähän semmonen ”voiko tää olla totta”-fiilis. Ja sitten myös mausteena pientä pelkoa; tuleeko musta hyvä, opinko tai menetänkö luovuuden, kun tulee enemmän tietoa, ”sääntöjä”. Alanko vaatia itseltäni liikaa, menetänkö sitä kautta inspiraation.

Mutta toisaalta. ”the only photographer you should compare yourself to is the one you used to be” Jonkin verran jo nyt pelkästään kuvia ottamalla olen kehittynyt parempaan.

Tämä kuva on otettu melkein tasan vuosi sitten, enkä pysty ottamaan kunniaa tästä itselleni ;)

”What I like about photographs is that they capture a moment that`s gone forever, impossible to reproduce.”
-Karl Lagerfeld

Tämä kuva on otettu 3 vuotta sitten muutama tunti sen jälkeen, kun olen jälleen tehnyt testin, joka näyttää jälleen tyhmää yhtä viivaa. Kuukaudesta toiseen. Eikö tää koskaan lopu? Muistan sen pettymyksen, epätoivon, surun, tyhjyyden ja merkityksettömyyden. Mutta silti mä/me näytetään ihan onnellisilta.

”This is what I like about photographs. They`re proof that once, even if just for a heartbeat, everything was perfect.”

”photography is an art of observation. It has little to do with the things you see and everything to do with the way you see them.”
-Elliot Erwitt

”Birth certificates show that you were born. Death certificates show that you died. Photographs show that you really lived.”
-The Shoppe Desingns

Ylipäätään valokuvauksessa kiinnostaa jollain laillla historia ja se, että valokuvista jää jälki tähän maailmaan. Pienet hetket tallentuu ikuisesti. Ihmiset. Ja se sen hetkinen maailma.

”Photograph each day so we can live forever. <3”
-Explore My World

Ja tää on musta paras:

”The camera is an instrument that teaches people how to SEE without a camera”
-Dorothea Lange

”Money can´t buy you happiness, but it can buy you camera gear. And that`s pretty much the same thing."

Mulla on ollut tässä aikaa miettiä. Olen käynyt läpi vanhoja kuvia ja kuten huomaat, olen lueskellut valokuvaamiseen liittyen ajatuksia. Joita olen sitten täällä pureskellut. Siten valmistautunut tulevaan. Ja voi hitsi, miten onnellinen olen jo pelkästään noiden kuvien selaamisesta. Tuntuu siltä, että olen aika onnekas<3 On elämässä ihania ihmisiä ja onnellisia hetkiä.

Jos et vielä arvannut mihin tämä kaikki liittyy, niin olen aloittamassa valokuvausopinnot. Huhhuh. Nyt se on kirjoitettu tähän. Vähän jännittää. Mutta loppupeleissä sillain hyvällä tavalla. Kutkuttavalla ja vähän pelottavalla. Mutta eikö aina kaikkeen tärkeään uuteen liity vähän pelkoa. Muuten se ei olis niin kutkuttavaakaan.

Ihanaa viikonloppua!<3 Mä olen lähdössä ystävän kanssa Tallinnaan viikonloppuna, sekin on aika jännää. Hih.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Matka jatkuu kohti Fiskarsia

Fiskarsin antiikkipäivien ainoa löytö oli tämä peili, joka sekin meinasi jäädä sinne, kun ei oltu tajuttu varautua käteiseen. Kaivettiin kaikki taskut ja laukut ja saatiin kasaan hieman vajaa pyyntisumma, joka kelpasi peilin ystävällisille myyjille. Jee!

Ei meijän auto, mutta sopi niin hyvin tuohon maisemaan, että otin kuvan. Tunnelma Fiskarsissa oli letkeä, musiikkia soitettiin nurmikolla, ihmisiä vilisi ja kaunista katseltavaa riitti. Samuel nukkui onnellisesti koko Fiskarsin ajan ja heräili vasta kun jatkettiin matkaa kohti Tammisaarta.

Tammisaaressa mentiin ensimmäisenä syömään. Ja seuraavassa kuvassa molemmat miehet katselee merelle:)

Sit mahat täynnä leikkipuistoon, josta Samuelia ei olisi saanut millään pois. Ei vaikka olikin jätskiä tiedossa. Mutta täytyy kyllä myöntää, että harvinaisen kiva puisto oli omastakin mielestä. Lions park.

Tammisaari on viehättävä kaupunki, kauniine taloineen ja tunnelma on jotenkin suomenlinnamainen, idyllinen, merituulinen ja kotoisa.

Summa summarum; peräkärryä ei tarvittu ja sen kanssa oli erittäin hankala liikkua, parkkiin sai vain tosi kauas. Ens vuonna ehdottomasti uudelleen antiikkipäiville, silloin ilman peräkärryä (jos malttaa, kun ikäänhän ei tiedä;)) ja käteistä mukaan. Mielestämme hintataso oli Fiskarsissa kovempi, mutta varmaan riippuu mitä etsii. Tunnelman ja miljöön takia kannattaa lähteä ja onhan se aarrejahtifiilis kiva!

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Billnäs

Viime lauantaina pakattiin auto, otettiin peräkärry mukaan ja suunnattiin kohti Fiskarsin ja Billnäsin antiikkipäiviä. Ensimmäisenä valloittava Billnäs, joka oli niin kaunis ja idyllinen, että tämmöinen esteetikko ihastui täysin!

Ravintola ihanassa vanhassa rakennuksessa. Ja noi kukat, jotka kiipeävät tuota vanhan rakennuksen seinää!

Tämän rakennuksen vieressä etualalla oli seuraava ihanuus.

Ja täällä erityisesti kiinnosti Ranskasta tuotu antiikki, tunnelma oli myös juuri oikeanlainen, vähän hämyinen.

Erityisesti täältä jäi mieleen lasten upeat rautasängyt, joita ei muualla ole tullut vastaan, nuo oranssit rautatuolit sekä tuo pienen pojan pää. Yksi löytö tehtiin; iso kaasulamppu, joka lähti meidän matkaan.

Itse alueella oli paljon kojuja ja ihania vanhoja tavaroita. Mitään ei kuitenkaan täältä varsinaiselta alueelta lähtenyt mukaan, vaikkakin tämä seuraavissa kuvissa oleva hevonen jäi kyllä mieleen. Samaa hevosta olen nähnyt hylätyissä paikoissa, vanhoissa linnoissa. Ainakin pinterestistä löytyy upeita kuvia Henk van Rensbergen Abandoned places.

Tässä vaiheessa alkoi olla jo pienimmällä matkalaisella pientä väsymystä ilmassa, joten kuvailu jäi vähemmälle ja keskityttiin ”tehokkaaseen” katseluun, joka päättyi evästaukoon ennen seuraava kohdetta, Fiskarssia, josta kerron seuraavassa postauksessa.

Ensimmäinen kerta Billnäsissä kuten antiikkipäivilläkin. Ehdottomasti kannattaa lähteä jo sen tunnelman vuoksi. Estetiikkaa löytyy niin vanhoista tavaroista kuin maisemista, että rakennuksista. Tässä vielä muutamasta ihanasta talosta kuvia.

Nämä mahtavat portit johdattivat tähän ihanaan taloon.

Moimoi, seuraavassa lisää Fiskarssista ja pääteasemasta Tammisaaresta!