Johanna, Samuel ja Nico

Johanna, Samuel ja Nico
Johanna, Samuel ja Nico

Ratatie blogissa taltioidaan elämän pieniä ohikiitäviä hetkiä, asustellaan maalla noin tunnin matkan päässä Helsingistä vanhassa pankkitalossa, jossa puuhaa ja remonttia riittää! Välillä ihastellaan sisustusasioita, välillä valokuvausta ja milloin mitäkin. Tervetuloa mukaan!

maanantai 28. marraskuuta 2016

DIY peili

Käytiin kesällä lähikylän, Arolammin kartanomarkkinoilla, jossa oli kaikkea kivaa ja meitä tietenkin kirpparihaukkoina kiinnosti mitä kirppistavaraa ihmisiltä löytyi. Ja löytyihän sieltä. Tämmöinen vanha musteteline, joka on nyt iloisesti kiinnitetty toisen kirpparilöydön, vanhan peilin päälle.

Myyjä kertoi, että oli ostanut tämän Prahasta antiikkitorilta. Mahtava ukko, mitähän kaikkea toikin on nähnyt?! Nyt se sitten katselee meidän touhuja.

Kaveriksi toiselle seinälle peili sai kehykset, jotka myös kirpparilöytö. Tarkoitus tulostaa Samuelin kuva siihen, mutta aika kiva noinkin. Koristeelliset kultaiset kehykset ja musta yksinkertainen tausta.

”You use a glass mirror to see your face; You use works of art to see your soul"


Kaunista maanantaita! Täällä on valkoista ja valokin hieman pilkahdellut:)

maanantai 21. marraskuuta 2016

Valoa ja varjoja ja vähän satua

Ennen luin säännöllisesti vain muutamaa blogia. Viime aikoina olen tutustunut useisiin inspiroiviin blogeihin, sekä suomalaisiin että ulkomaalaisiin. Olen huomannut jotain itsestäni näiden kautta ja ehkä hahmottanut myös selkeämmin omaa visiota blogin suhteen.

Mitä sitten olen huomannut? En pidemmän päälle jaksa seurata blogeja, joissa elämä kuvautuu täydellisenä piparkakun tuoksuisena kynttilänvalossa lapsosten kanssa joululauluja lauleskelemassa maailmana. Toisaalta en myöskään jaksa lukea blogeissa valitusta, jatkuvaa ankeilua tai synkistelyä.

No minkälaisia blogeja sitten? Joko sellaisia blogeja, joissa tuodaan elämän molemmat puolet esille painopisteen säilyessä valoisana tai blogeja, jotka herättävät ajatuksia tai sitten täysin satumaisen utopistisia, joista jo ensivilaisulla näkee kyseessä olevan fantasiamaailman.


Rakastan kuvia, joissa on hieman utuinen ja utopistinen, satumainen maailma: lintuja, sylinterihattuja, sulkia, enkelin siipiä, hevosia, balettia, kasvoja, metsää, tunnelmia, sumua, vanhoja esineitä ja huonekaluja, kauniita peilejä, metsään katettuja pöytiä ja hattuja.

Parhaita on kuvat, joissa yhdistyy kauneus ja rosoisuus niin, että ei enää itsekään tiedä kumpi on kumpaa. Vähän niinkuin elämässäkin just parhaimmillaan ja pahimmillaan.

Se hetki kun viha, jonka pohjalla on usein pelko, sulaa ja muuttuu myötätunnoksi. Se kun oot hetkeä aiemmin ollut raivonpartaalla ja yhtäkkiä et voikaan kun nauraa. Se kun välillä maailman eniten kaipaat omaa aikaa, mutta parasta onkin se hetki, kun saat oman pikkuisen hoidosta takaisin syliin. Se hetki, kun toinen ärsyttää maailman eniten ja huomaatkin, et se on sinä itse kun ärsytät. Tuntuu niin inhottavalle, että tekis mieli kynsin ja hampain pitää kiinni siitä et se on sen toisen vika. Se on niin ärsyttävä, et on aiheuttanut mulle tämän hankalan olon. Jos tämän jälkeen onnistuu tuntemaan myötätuntoa toista ja vielä itseä kohtaan, ärsytys sulaa ja tilalle tulee lämpö. Aina ei voi, eikä tarvitsekaan. Silti sekin menee ohi. Niin kuin tämäkin hetki. Kiitos, että vietit sen kanssani <3

Lämpöistä, rosoista ja kaunista maanantai-iltaa! Huomenna, eli kohta on jo tiistai:)

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Junarata pöytä



Idea sai alkunsa eräästä sisustuslehdestä, missä pyöreä musta junarata oli kasattu pyöreälle valkoiselle pöydälle. Se oli todella tyylikkään näköinen ja tästä lähti ajatus junarata pöydästä hautumaan.

Samuelilla oli jo pikku tuoleja useampia ja niillä istutaan kovasti, mutta pöytä vielä puuttui. Minulla oli aiemmin sohvapöydäksi suunniteltu pyöreä koivuvaneri levy, mistä kuva junaradasta ja pyöreästä pöydästä muistui mieleen. Kun pöytä oli tulossa lastenhuoneeseen niin ajattelin, että yhdistetäämpäs nämä kaksi ja laiton jyrsimen kehräämään. Laidan tein viistoksi jotta vanerin laitakuvio korostuu ja on myös turvallisempi. Pinta sai käsittelyksi lapsiturvallisen vesipetsin tumma tammi ja öljykäsittelyn. Jalat tein männystä 8 kulmaisiksi siron vaikutelman saamiseksi.


Mikäli haluat pukinkonttiin samanlaisen niin vielä kerkeää :)
Hinta noin 100€ ja väriin, kokoon, korkeuteen voi vaikuttaa.
Tilaamaan pääset tästä