Johanna, Samuel ja Nico

Johanna, Samuel ja Nico
Johanna, Samuel ja Nico

Ratatie blogissa ihastellaan sisustusasioita, tehdään paljon käsillä ja annetaan vanhoille huonekaluille uusi elämä. Nico työkseen kunnostaa ja entisöi huonekaluja. Asumme maalla, noin tunnin matkan päästä Helsingistä, vanhassa pankkitalossa, jossa puuhaa riittää. Tervetuloa mukaan!

maanantai 31. lokakuuta 2016

Halloweentunnelmissa

Heti alkuun täytyy kertoa, että meillä ei juhlittu halloweenia. Nicolla oli työkiireitä ja minä ja Samuel päätettiin vähän kuvata. Inspiraatio tuli, mistäs muustakaan kuin halloweenista! ..ja vähän siitä, että Samuel tykkää juoda teetä sinisessä huoneessa:)

Kerran kun ystäväni oli kylässä tyttärensä kanssa, niin kysyin lapsilta, haluaisivatko he teetä. Ja se oli niitten mielestä hauskaa; siinä ne istui sohvalla ja joivat teetä legoista, jota me aikuiset tarjoiltiin kynttilänjaloista. Sen jälkeen Samuel on aina muistanut sanoa teetä, kun mennään siniseen huoneeseen. Ja sitähän äiti sitten tarjoilee, milloin mistäkin.

Sininen huone oli semmoinen, joka jäi mieleeni, kun käytiin katsomassa tätä taloa. Jossain vaiheessa me jo päätettiin, ettei osteta tätä taloa, koska prosessi tuntui liian hankalalta. Varmaan kaksi viikkoa mietin, etten oikeasti voi unohtaa taloa, enkä etenkään tota sinistä huonetta. Hassua sinänsä, koska mulla tuntuu olevan sellainen viha-rakkaus suhde siniseen. Vanhassa kodissamme halusin ehdottomasti yhdestä huoneesta sinisen, mutta kun Nico sai huoneen valmiiksi, en kestänytkään sitä.

Tästä huoneesta kyllä pidän, tunnelma on ihana. Katto on myös maalattu sinisellä. Mutta kuten huomaat, on seinä tasoituksen jäljiltä läiskäinen, eli se on pakko maalata uudelleen. Ja todennäköisesti väri tulee tällä kertaa olemaan tummanharmaa.

Mun kuvattava ei kovin paljon tykännyt olla paikallaan, eikä todentotta monta hyvää kuvaa tullut. Yhtäkään kuvaa en raaskinut poistaa, koska äidistähän ne kaikki kuvat omasta kullannupusta on vaan niin ihania.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää yötä ja mukavaa viikkoa!

lauantai 22. lokakuuta 2016

Kuvakulmia olohuoneesta

Keskiviikkona oli kaunis aamuaurinko ja pakkasta ulkona, joten pihaltakin olisi saanut kauniita kuvia. Mut sit oli kiva olla vaan sisällä ja kuvailla meidän olohuonetta, jota en aikaisemmin ole kokenut kauhean kuvaukselliseksi. Siitä syystä, että meillä on olohuoneessa mustavalkoruutulattia ja siinä keskellä sitten iso itämainen punaisen, sinisen ja sekalaisen oloinen matto. Ja musta noi kaks on ollu niin ristiriidassa, ettei olohuone ole tuntunut kauniilta. Lähinnä käytännölliseltä Samuelin kannalta, koska matto on niin iso ja paksu, et jos kaatuu, niin ei käy kipeetä.

Mutta nyt kun Samuel pysyy jo paremmin pystyssä, päätettiin vaihtaa mattojen järjestystä, ostettiin vähän viherkasveja, muutama kynttilä ja kaikki legot pois, niin avot. Nyt tykkään!! Ei se aina paljoa vaadi.

Tokihan se matto on yhä sielä tavallaan ristiriidassa, mutta ei enää niin hallitseva. Ruokapöydästäkin tuli kotoisampi, kun siellä on matto alla ja kehystämässä ruokailutilaa. Verhokankaat ollaan jo ostettu, ne täytyisi enää vaan ommella:) Tarkkasilmäiset varmaan huomaa, että hyllystä on kaikki nostettu sille tasolle, ettei taapero ylety.. Sen yleensä aina vieraat huomaa!

Tilaan olisi vielä tarkoitus Nicon tehdä iso peili, ja sitten se alkaisi olla kutakuinkin siinä. Ainakin siihen asti, kunnes sit taas keksii jotain uutta kivaa. Seinät ovat keltaiset, edellisten asukkaiden valitsemat, joita alkuun vähän vierastettiin. Nyt ollaan jo vähä totuttu. Onhan toi väri kyl tavallaan aika iloinen:) Alkuun suunniteltiin, et maalataan ne tummanharmaaksi, mutta kun luettiin värien tarkoitusta, tultiinkin toisiin ajatuksiin. Eli synkkyyden sijasta valittiin ilo. Ainakin toistaiseksi.

Ja koska tämä meidän talo on ollut joskus seurakuntatalo, niin näitä aikoja kunnioittamassa on pieni kehystetty todistus, jonka mukaan tässä tilassa saa oleskella enintään 100 henkilöä. Ei olla vielä ylitetty:)

Mukavaa ja leppoisaa lauantaita!

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Vähän portaita ja ajatuksia valokuvaamisesta

Kodin yks ehdottomasti lemppari ja kauneimpia juttuja ikkunoiden lisäksi on portaat. Ja portaissa ne rautakaiteet. Ja näin syksyn tullen portaat on taas enemmän käytössä, koska keittiöstä menevät portaat suljettiin kylmän ajaksi, jotta saadaan paremmin lämpö talteen.
Toissailtana rappukäytävään tuli kaunis ilta-auringon valo, joka oikeesti värjäsi käytävän tunnelmallisen vaaleanpunaiseksi, jota en kuitenkaan täysin onnistunut taltioimaan.. Ehkä vähän.
Sehän tässä blogin pitämisessä on mun mielestä kivointa toi valokuvien ottaminen ja siinä kehittyminen. Ainakin uskon, että siinä voi kehittyä ottamalla kuvia. Tässä elämäntilanteessa en ole ehtinyt muuten asiaa opiskelemaan, mikä on toisaalta ihan hyvä. Keskittyy vaan tekemiseen, siinähän sitä oppii.
Toinen hyvä asia on, että on alkanut entistä enemmän kiinnittämään huomiota kauniisiin asioihin. Kauneus lisääntyy vetovoiman lain mukaan;) Toisaalta sitä käsittelee myös omia tunteitaan, kun erilaisille tunnetiloille etsii niihin sopivia kuvia.
Myös luovuus lisääntyy, mikä on erityisesti tällaiselle suorittajalle hyvä. Tässäkin tulee mun suorittajapuoli esille: olen aina halunnut aloittaa valokuvaamisen, mutta en ole aikaisemmin saanut aloitettua. Koska, mitä niillä kuvilla sitten tekee. Hölmö ajatus.
Jotenkin tässä myös saa selvennettyä itselleen asioita mitä haluaa. Ja tietty se et mun pikkumiehestä on miljoona kuvaa, joita on jo nyt kiva katsella ja varmasti myöhemmin vielä enemmän. Eli tuun kiitteleen itseäni vielä tästä harrastuksesta.

”Ask & it will be given to you; seek & you will find; knock & the door will be opened to you.”
Kivaa päivää!

maanantai 10. lokakuuta 2016

Autiotalo

Meidän talon vieressä on autiotalo, joka kiehtoo mua erityisen paljon. Otan usein kuvia siitä, niin kuin tänäänkin nukuttaessani pikkuista vaunukävelyllä. Usein otan kuvia vain tieltä, mutta tänään uskaltauduin pihaan asti. Tuuli jonkin verran ja ovet narisivat tuulessa.

Lintuja on paljon. Yks päivä meidän vieressä oleva pieni pelto oli ihan täynnä lintuja ja kaikki lähti melko samaan aikaan lentoon. Se näky on tallentunut mun verkkokalvoille, siitä ois saanu niin upeen kuvan, mutta.. kamera tietty just silloin kotona. Siitä lähtien oon metsästänyt sitä näkymää. Jopa aamulla aikaisin käynyt katsomassa onko ne silloin siellä. Mutta eihän ne enää oo. Täytyi sit kuvata niitä ilmassa.

Meidän talon nimi on muuten kans autiotalo. Ja mun lapsuuden lempibiisi oli autiotalo;)

Autiotalon ovien narina tuulessa, linnut, kaunis iltavalo, kynttilät, eläinten opettelu, ihahaa biisi 100 kertaa vähintään, kikattaminen kun legoukot tippuu toistensa päältä. Ja se kun klo 21 ei tullutkaan Ensitreffit alttarilla, kun tänään olikin vasta maanantai.. No niistä oli tämä päivä tehty.

Huomenna herätään aikaisin, kahvi on jo ladattuna ja lähdetään kerhoon. Hyvää yötä.

Mä reppuselässä sinua vien, sä naurat ja sun naurus tukkii koko tien
ja hiuksiini kukista seppeleen teen, olen narkomaani sua hengittäen. Joku hullu on keksinyt ikuisuuden, olin yksi heistä siihen turvautuen, et enää reppuselkääni tuu ja autiotalon kukat lakastuu"

lauantai 8. lokakuuta 2016

Intiaanitaulu

Pinterestistä löytyi kaunis kuva pienestä pojasta, jolla on intiaanipäähine päässä. Jotenkin kaikki intiaaniaiheiset jutut on aina kiinnostanut, niin tämän löytäessäni, halusin tulostaa sen isoksi tauluksi. Kuva oli kuitenkin niin heikkolaatuinen, ettei siitä saanut tulostettua kuin A3:n, joka olis ollut liian pieni.. Ja sekin vähän rakeinen.

Niinpä sitten Nico kysyi ystävältään Ana-Katrina Bennetiltä, voisiko hän piirtää meille taulun kyseisestä kuvasta. Huhhuh, siitä tuli ihan mieletön ja siis lyijykynällä tehty koko taideteos!! Kas tässä! Eikä välttämättä kyllä kuvissa edes pääse oikeuksiinsa, kuin upee tuo on.

Pyöriteltiin aika kauan, et mihin taulun laittaa. Nico teki taululle kehykset ja vaikka ihan alunperin sen oli tarkoitus tulla yläkerran aulan televisiotilaan, niin nopeasti kävi ilmi, että se on aivan väärä paikka taululle. Väärä siksi, että se ansaitsee tulla enemmän näkyville, niin että siitä saa nauttia enemmän. Ja mikä sen parempi paikka kuin makuuhuone.

Intiaanien viisauksia

”Mitä elämä on? Se on tulikärpäsen säihke yön pimeydessä. Se on biisonin höyryävä hengitys talvella. Se on ohut varjo, joka juoksee nurmella ja katoaa auringonlaskussa” -Blackfoot

”Kun osoitat kunnioituksesi muille eläville asioille, ne vastaavat kunnioittamalla sinua.” -Arapaho

"Kuuntele! Muuten kielesi tekee sinut kuuroksi.”
(Cherokeiden sananparsi)

"Miksi otat väkivalloin sen minkä voit saada rakastamalla?”-Powhatan

”Ihmiskunta ei ole kutonut elämän verkkoa. Me olemme yksi lanka siinä. Mitä me teemmekään verkolle, teemme itsellemme. Kaikki asiat ovat sidoksissa toisiinsa. Kaikki asiat ovat yhteydessä.”
-Chief Seattle

”Kerran Jonas Bear vei minut lammelle ja kehoitti minua kurkistamaan lampeen kysyen:”Mitä näet siellä?”
”Näen oman peilikuvani.”
”Työnnä tämä keppi veteen ja hämmennä kuvaasi.”
Kun olin tehnyt sen, hän kysyi: ”Mitä nyt näet?”
”Kasvoni ovat täysin vääristyneet.”
”Pidätkö siitä mitä näet?”
”Tiedän ettei minun kuuluisi näyttää tuollaiselta.”
”Kun tapaat jonkun, jonka olemus ärsyttää sinua heti, muista aina katselevasi oman itsesi peilikuvaa -henkilössä on jotain sellaista, mistä et pidä itsessäsi ja minkä olemassaoloa et myönnä. Kun näet tuon piirteen jossakussa toisessa, et pidä hänestä, mutta tosi asiassa olet tyytymätön itseesi."

-Kirjasta: Äitini tuuli, Bear Heart

Mun pikkuintiaani heräsi päiväunilta. Lähdetään leikkimään. Kivaa viikonloppua!